Mitä kutsutaan Maastrichtin sopimukseksi ja koska se syntyi?
Maastrichtin sopimus, joka myös tunnetaan nimellä Euroopan unionin perustamissopimus (Treaty on European Union), syntyi Maastrichtin konferenssissa 7. ja 8. joulukuuta 1991. Sopimuksen tarkoituksena oli luoda yhteinen eurooppalainen markkinatalous ja vahvistaa EU:n poliittista integraatiota edelleen. Se laajensi EU:n toimivaltuuksia monilla aloilla, mukaan lukien taloudellinen koordinaatio, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteiset asiat ja palvelut. Maastrichtin sopimuksella muodostettiin Euroopan unioni (EU) sen nykyisen muodon saavuttamiseksi, minkä ansioista sitä pidetään usein EU:n perustamissopimuksena.
Mitä Lissabonin sopimuksessa sovittiin?
Lissabonin sopimuksessa sovittiin Euroopan unionista tehdyistä muutoksista. Sopimus lisäsi EU:n toimivaltuuksia ja vahvisti sen asemaa maailmanlaajuisena poliittisena toimijana. Sopimus korvasi Maastrichtin sopimuksen, joka oli voimassa vuodesta 1993 alkaen.
Sopimus laajensi EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä edistyi yhteisen valuutan eurooppalaisen euron hyödyntämiseen kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi siihen liittyy uusia mekanismeja, joilla voidaan parantaa taloudellista koordinaatiota ja tukea parempaa hallintoa ja demokratian kehitystä erityisesti Euroopan unionin itäosien maiden osalta. Lissabonin sopimus myös luo pohjan suuremmalle yhdessä tekemiselle monien erilaisten asioiden osalta, mukaan lukien terveydenhuolto, työmarkkinat, energiahallinto sekä ilmasto- ja ympäristönsuojelutoimet.
Mitä EU-jäsenyys vaatii?
EU-jäsenyys vaatii jäsenvaltioilta sitoutumista yhteisiin arvoihin ja sopimuksiin, joita kutsutaan EU:n perussopimukseksi. Perussopimus määrittelee unionin tavoitteet ja toimintaperiaatteet sekä sen, miten päivittäinen hallinto tapahtuu. Se sisältää myös lukuisia oikeudellisia velvoitteita, joilla varmistetaan kaikkien joukkueiden noudattavan samoja lakeja ja standardeja.
Jotta valtio voi liittyessyt EU:hun, on ensimmäisen vaiheen aikana tarpeen ratifioida Eurooppa-neuvoston peruskirjan (EPC). Tarkoituksena on taata ettemme menettaneet demokratian edistymistamme tai ihmisoikeuksiamme liityessmme unioniin. Ratifikaatiossa hyvaksytaan myos EPC:n laajennusartikla 7/1 – artikla, joka mahdollistaa uuden maan liittymisen unioniin ilman muuta asiakirjan allekirjoitusta.
Kun EPC on ratifioitu, hakemuksesta vastaa Euroopan Komissio (EC), jonka tehtavana on tutkia hakemustasi huolellisesti ja antaa suositus siitae oliko hakemus hyvaeksyttava vai eipA . EC arvostelee erilaisin kriteereina mm., ovatko maassasi rauhallinen politiskti tilanne , ovatko talousolot stabielit , noudattaako maasi lainsaeaannosta eurooppalaista mallia seka paljon muuta . Jos EC suosittelee positiivista lausuntoa , alkaakin neuvottelujen aika . Neuvottelujen tuloksena syntyy Maataloussaadanna (AC) – dokumentti , missae sovelletaan kaikkien maiden tuotteille yhtenaiset saantoehdot markkinoidessa Unionissa . AC :ssae mukaillut ehdot voivat olla esimerkiksilain verojasuhde tiettyyn tuotteeseen tai elintarvikkeeseensamaehtojen osaltalupamenettelyjen harmonisaatioon astieurooppalaiseeen tyovaekorttiinsamaehtojen osaltapalkkatason harmonisaationastieurooppalaiseenturvallisuuteeneesmaehtojen osaltaseka monien muiden asiatiedotteenomaiseesi tarpeisiisi..
Lopullinen paatos EU-jasmisyydesta tehdaeaankomissioneuvollellemyontamanlausunnonperusteellaEuroopaParlamentinhyvaeksyntaerotelemallaUnioninvaeltaepoliittisineohjeineenseuraavinparemminkorostuneinaeronaedellytystenosaaministerivaalienpaatoskyselynpohjaltajaEU-liitonvirallisenaloituspvm :na..
Miten ja miksi Suomesta tuli EU:n jäsen?
Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995. Liittymisen taustalla oli halu lisätä turvallisuutta ja hyvinvointia sekä edistää taloudellista kehitystä. Suomen EU-jäsenyys on tuonut maalle monia etuja, kuten paremman yhteyden muihin jäsenvaltioihin, mahdollisuuden osallistua eurooppalaiseen politiikkaan ja sosiaaliseen kehitykseen sekä helpon pankki- ja verotusjoustojen saamisen. Lisäksi EU:n julkiset hankinnat tarjoavat suomalaisille yrityksille uusia markkinamahdollisuuksia.
EU:n johtoajatuksena on rakentaa tiivis integroitunut alue, jossa ihmisiin sovelletaan samoja lakeja ja standardeja kaikissa valtioissa. Tarkoituksena on myös parantaa elintasoa erilaisin toimilla, kuten vapaan liikkuvuuden edistyksellinen tukeminen työntekijöiden siirtyessyttyöpaikoilta toisaalta; laajempi maksuliikkuminen; investointien tekeminen helpommaksi; harmonisoitu verotuslainsadostaminen; ympâristönsuojelutoimet ja paljon muuta. Niihin kaikkiin nopeasti vastataan vain sitoutumalla EU:hun – etenkin sen perussopimukseen – joita Suomi teki vapaaehtoisesti 1995 astuttuaan unionin joukkoon
Miten Nizzan sopimus muutti unionia?
Nizzan sopimus muutti Euroopan unionia merkittävästi. Sopimuksen tarkoituksena oli lisätä EU:n toiminnallisuutta ja tehokkuutta, sekä vahvistaa sen asemaa maailmanlaajuisesti. Nizzan sopimus laajensi EU:n kattamaan uusia alueita, mukaan lukien talous- ja rahoituspolitiikka, ympäristöpolitiikka ja ihmisoikeudet. Lisäksi se antoi jokaisen jäsenvaltion äänenvoiman paremmin huomioon ottaen heidän erilaiset tarpeensa ja intressinsa.
Sopimuksella myös perustettiin eurooppalainen parlamentti (EP), joka on ensimm
Miten Euroopan unionin neuvosto valitaan?
Euroopan unionin neuvosto valitaan jäsenvaltioiden päämiehien ja hallitusten ministerien kautta. Jokaisella EU-maalla on yksi ääni, ja heidän tulee tehdä ponnisteluja saadakseen mahdollisimman paljon edustajia paikalle. Neuvoston puheenjohtaja valitaan vuodeksi kerrallaan, ja hänen tulee olla hyvissä asemissa kaikkien muiden julkilausumiensa suhteen.
Neuvostossa istuva henkilöstö koostuu 28:sta erilaisesta maasta, joista jokainen tuo mukanaan omat nkemyksenss sekalaisiin asioihin liittyen Euroopassa tapahtuviin muutoksiin. Heilll on myös vastuu antaa lausuntoja uusista laeista ja sopimuksista ennen niiden voimaantuloa EU:sssa. Lisaksi neuvoston tehtavana on varmistaa ettaea kaikki EU-maiden intressit otetaan huomioon polittisen prosessinssa seka auttaa ratkaisemaan ristiriitoja eri maiden vaelilla..
Miksi Keski-Euroopan maiden välinen yhteistyö alkoi 1950-luvulla nimenomaan hiilen ja teräksen yhteistuotannosta?
Keski-Euroopan maiden välinen yhteistyö alkoi 1950-luvulla hiilen ja teräksen yhteistuotannosta, koska ne olivat tärkeitä materiaaleja teollisuuden kehittymiselle. Hiili ja teräs ovat molemmat erittäin hyödyllisiä raaka-aineita monille teollisuudenaloille, mukaan lukien rakennus-, energia-, laivasto-, maatalous- ja sotateollisuus. Niiden tuottaminen vaati suuria investointeja sekä työvoimaa että pysyviin infrastruktuureihin. Yhdessytuotannon avulla Keski-Euroopan mailla oli mahdollista jakaa niihin liittyvien kustannusten taakka useamman valtion kesken, mikä helpotti niiden taloudellista painetta. Lisäksi hiilestudiointi tarjosi myös uusia mahdollisuuksia energian tuottamiseen ja sen ansiosta voitiin parantaa elintasoa kaikissa osallistuvissa maissa. Yhdessytuotanto auttoi myös edistymisen aikaansaamiseksi muilla alueilla, kuten innovaatioiden edistyksellisyydelll ja tutkimuksella sek ä paikallisen yritteliakyyden lisenssiinnillla
